Töitä baaripöydän äärellä

Istuminen on vaarallista. Istuminen lihottaa. Istuminen tappaa. Uutisia lukemalla on selvää, että toimistotyöläiset istuvat liikaa. Mutta miten päätteellä voisi muutenkaan tehdä töitä?

Päätin kokeilla. Seisoin viikon korkean baaripöydän äärellä. Olen onnellisessa asemassa, koska minulla on liikuteltava työkone, eikä kiinteää pöytäkonetta. Baaripöytä on kuin tehty seisomatyöskentelyä varten. Kevyt kannettavani mahtuu muistivihkon kanssa helposti pienelle pöydälle. Kädet lepäävät rennosti pöydän reunalla. Asentoa pitää tosin hakea. Miten seisominen onkin näin vaikeaa? Nojaanko toiselle lonkalle? Ei, sekin on epäergonomista. Seisonko tasapuolisesti (ja epänaisellisesti) molempien jalkojen päällä? Nojaanko pöytään vai seisonko ryhdikkäänä?

Työkaverit huomauttelevat asiasta joka päivä. ”Ai sä oikeesti aiot seistä siinä?”, ”Taasko sä seisot?”, ja kun kerran olin toimistolla ensimmäisenä: ”Seisotko sä silloinkin, kun täällä ei ole ketään muita?”. Kokeiluni ei näytä houkuttelevan heitä seisomaan enemmän – ainakaan vielä.

Kokeiluviikon aikana seisoin yleensä aamupäivän ja lounaan jälkeen istahdin työpöydän ääreen, johon jumituin loppupäiväksi. Huomasin, että palaverit ovat yleensä iltapäivisin ja olisi outoa, jos seisoisin neukkaripöydän vieressä muiden istuessa. Puolessa välissä viikkoa selkää särki jo niin paljon, että oli pakko istua alas jo senkin takia. Eikö selän pitänyt kiittää ja voida paremmin, kun seisoo enemmän? Ehkä asento kaipaa vielä hiomista.

Näköjään olen kuitenkin löytänyt oikeanlaisen rytmin. Arto Pesola, joka valmistelee väitöskirjaa istumisen vähentämisen tuomista terveysvaikutuksista, sanoo, että istumista ja seisomista nimenomaan kannattaa vaihdella. Jos ei halua tai voi tehdä töitä seisten, kannattaa ainakin vähän jaloitella puolen tunnin välein vaikka sitten käymällä tervehtimässä kollegaa. Itselläni liikkumista tulee monesti myös siitä, kun käyn muutaman korttelin päässä lounaalla.

Kokeilusta on jo jokunen viikko aikaa, eikä se muuttanut merkittävästi työtapojani, vaikka se oli tarkoitukseni. Aina silloin tällöin nostan kuitenkin kannettavani korkeammalle pöydälle ja teen PowerPointteja seisoen. Ehkä paras tapa totutella uuteen työtapaan on vaihdella seisomista ja istumista parin tunnin välein. Helpointa olisi, jos käytössäni olisi sähköpöytä, jonka korkeutta voi muuttaa päivän mittaan. Monilla työpaikoilla onkin jo huomattu ergonomian vaatimukset ja sähköpöydät ja satulatuolit ovat yleistyneet. Kannustankin kaikkia kokeilemaan seisomista tai puoliseisomista, vaikka istumisesta emme voi varmaan toimistotyössä kokonaan luopua.

Työtavat testissä –juttusarjan tarkoituksena on kertoa työelämän tavoista sekä niiden muuttamisen ihanuudesta ja vaikeudesta eri ihmisten näkökulmasta. Tule sinäkin mukaan Työtapatestaajaksi!

Sonja Paju

Viestintäkonsultti Sonja Pajulla on laaja kokemus yritysviestinnästä. Hän työskentelee viestintätoimisto Ali Consultingissa, joka on erikoistunut sisältöstrategioihin ja mielipidejohtajuuteen. Tämä blogi on kirjoitettu seisten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *